Oi, miten hyvää piiskaa!

Ensimmäisen kerran hurahdin pajuhommiin, kun 2000-luvun alussa osallistuimme silloisen anoppini kanssa lasten pajukurssille. Kahdestaan. Teimme vain pienen kasvituen, mutta se oli menoa meille.

Anoppini alkoi kasvattamaankin koripajua (sekään ei ollut vaikeaa), osallistuttuaan useammillekin aikuisille tarkoitetuille kurrsseille.

Minä kuivattelin ja liottelin pajuja ammeessa kotipihallani, tehden milloin mitäkin.

Näinä vuosina olen tehnyt pajutöitä tarpeeseen, enemmän ja vähemmän, mutta joka kevät silmäni hakevat ojanpientareita etsien ja ihaillen hyviä piiskoja.

Lapseni ovatkin tottuneet huudahduksiin,

"Oi, miten hyvää piiskaa! Pysähdytäänkö?"

Paju on parasta näin maalis-huhtikuussa, 1-vuotiaana piiskana, ennen lehtien puhkeamista. Eli juurikin nyt. Tai vaihtoehtoisesti syksyllä heti lehtien putoamisen jälkeen.

Oksia piiskassa ei saa olla, sillä siitä kohdin se punottaessa katkeaa.

Sitkoa pajuun saa, kun malttaa antaa kerättyjen, niputettujen piiskojen vetäytyä kylmässä varastossa tai kellarissa viikon. Minä harvoin maltan.

Minun täytyy saada toteutta ideat, heti, kun ne saan.

Onneksi paju taipuu siihenkin.

Kannattaa muistaa, ettei pajun kerääminen ole jokamiehen oikeus, mutta ojien pientareilta keräämiseen, joista ne muutenkin leikattaisiin, voi kysyä kunnalta tai omistajalta luvan.
Useimmiten he antavat mielellään.

Pajun punominen on hauskaa, keväistä käsillä tekemistä. Pajusta voi tehdä itse ilmaiseksi kauniita käyttöesineitä. Tarvitset vain oksasakset. Netistä löytyy vaikka kuinka paljon ohjeita ja ideoita. Poimi sieltä mieluisimmat. Paju on englanniksi willow. Pinterestistäkin löytyi paljon.

Jospa pajutöiden tekeminen onkin tänäkeväänä se juttu!

Minä rohkaisen sinua tuunaamaan punomalla.

Tässä esimerkkinä roskiksesta bongaamani lampunvarjostin. Poistin kankaat ja punoin ihan tavallisesta ojapajusta kehikon ympärille varjostimen. Näin sain rouhean, persoonallisen ja itsetehdyn lampunvarjostimen.

Silmät auki metallinkeräyslavojen luona, autotalleissa ja navetoissa. Kirpputoreilla ja sorttiasemilla. Aihio täydelliseen sisustusjuttuun voi olla juuri siinä!

Kuvassa minun lamppuni ja anoppini koripajusta punoman korin käytin toisen lampun varjostimeksi. Valo siivilöityy punotun pajun läpi lämpimästi.
Ja tässä on nyt oikein boho meininki!

Kaikkea ei todellakaan tarvitse ostaa tai tuottaa Kiinasta. Luontomme on täynnä ihania materiaaleja. Muutama vinkki näille viikoille, kerää pajua nippuihin ja kuivaa talvea varten. Viikon liotus kuivalle pajulle, ammeessa tai avannossa notkistaa pajun täydelliseksi punottavaksi. Syksyiset ja talviset kranssinpohjat tulevat hetkessä. Puutarhan tuet voi hyvin punoa tuoreesta pajusta. Vaarana voi olla,että paju kutistuu kuivuessaan ja punos löystyy. Tai, että paju alkaa tekemään vihreää, sillä paju juurtuu helposti. Tätä ominaisuuta voi myös käyttää hyväksi, vaikka lehtimajaa tai aidannetta rakennettaessa.

Kokeile myös pajupilliä! Vieläkö muistat?

Tein kässäpussi vol. 2:een pajusta kiepin, jonka ympärille tehdään unisieppari. Idea tässäkin oli, että jokainen voi tehdä samanlaisen, ja niin monta unisiepparia, kuin haluaa, samalla ohjeella. Muutama Unisieppari-kässäpussi on vielä jäljellä, joten jos haluat ohjeen ja materiaalit ensimmäiseen niin tilaa tästä.

Tänään minun puutarhaani valmistui pitkästä aikaa tuki jo nousseelle köynnöspinaatille ja haapapuun paksuista versoista kukkamaan raja-aitaa. Huomenna jatkuu. Haluan innostaa teitäkin pajutöihin ja muistuttaa tästä mahtavasta materiaalista, mitä ojanpientareet ovat nyt pullollaan.