Siirry pääsisältöön

Unelmat on tehty toteutettavaksi!

Jokakeväinen juttu mulla on ollut, nyt jo muutaman vuoden ajan, asuntoautokuume. Matkailuautokuume. Karavaanikateus. Hinku teiden tukoksi, maanteiden sankariksi.

Unelmoin pienistä irtiotoista arjen keskelle,
niinkuin muutkin. 

Sisustaisin tietenkin ihan täysin omannäköisen, persoonallisen ja boheemin pikkupesän. Tämä näyttelee pääosaa unelmassani.

Siihen tarkoitukseen asuntoautoni tulee olla vanha ja kukkarollekin sopiva. Kuka nyt uutta tohtisi alkaa maalaamaan ja tuunaamaan. Mitä hullua!

Asuntoautoni ei pelkäisi koirankarvoja, ekä punaviinitahroja. Siellä olisi kaapissa mun lempimekot ja hanskalokerossa suomen kartta (se paperinen). 

Autossani soitetaan cd-levyjä ja vanhoja C-kasetteja, joita etsin matkanvarrelle sattuvilta kirpputoreilta.
Suihkusta löytyy tekokasveja ja kultainen peili.
Autoni on lämmin ja kutsuva, siellä on paljon tyynyjä ja peitteitä, kahvinkeitin ja tuoretta leipää, aina paikallisesta leipomosta tietenkin.

Ja tärkein kaikesta, näen itseni kirjoittamassa blogia ja nauttimassa punaviinilasillista kirjoittaessani, asuntoautossani, siellä perällä pöydän ääressä, villasukat jalassa, milloin missäkin. 

Irtiotto arjesta.

Viikko sitten tämä unelma tuli tunnusteltavaksi, todeksi.

Perjantaina työpäivän jälkeen soitin autoliikkeeseen tässä lähellä ja pyysin parasta, halvinta, 1990-luvun asuntoautoa koeajolle. Opettelin käsivaihteita autoliikkeen pihalla, ajoin kotiin sivuteitä pitkin, harjottelin auton suuruuden tajuamista. Sain pitää sen yön yli.

Ajelin hiukan, harjoittelin ja tunnustelin. 

Olin arjen yläpuolella, kirjoitin tätä blogia asuntoautossa, edessäni lasi punaviiniä. Toteutin unelmaani. 
Omalla kotipihallaini, koeajoautossa, pienen hetken.
Manifestointia, sitäpä juuri, elän kuin tämä olisi jo minun.


Ymmärsin, että tämä olisi mun juttu ja Viivin, Viivi on kuin syntynyt karavaanikoiraksi. Muu perhe ei tosin ymmärtänyt, tää ei saanut pisteitä eikä riemuhuutoja, toiset eivät tästä unelmoi. 

Mutta, omat unelmat ovat tehty toteutettaviksi, vai mitä? 

Joten saa nähdä kuinka tämän naisen käy. Kuulemani mukaan vaihtopäätökseen vaikuttavat myös lapset, tekniikka autossa jokapäiväisenä kulkineena, ja raha. 

Suunnitelmaa tein pitkään ja harkitusti :)

1) Tekniikaltaan hyvä auto kiikariin

2) Lasten ylipuhuminen, asuntoautoilun hyvien puolien korostaminen

3) Hiukkasen rahhoo takataskuun

Helppo homma! 

Tätä kirjoittaessani tuli mieleen ystäväni Kaisan ja Aurongonkodin haaste, jonka otin vastaan tunteella. Toteutan toiveeni toukokuussa! Kurkkaa, jos tuntuu, että sinäkin haluat tehdä niin.
 

Auringonkodin haaste: Toteuta toiveesi toukokuussa!

PS. Tänään ajattelin koeajaa toisen, samantyyppisen vain erimerkkisen. Ihan vain ruokkiakseni unelmaani ja saadakseni tuosta tekniikasta selkoa. Tosin, se toinenkin on vielä myynnissä, AKR-Loimaa. Olisko se sun unelma myös?


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suo, kuokka ja Jussi..

Meiltä luokkana pyydettiin pukuja kesäteatterille. Suosta nousee tanssijoita, jotka kutsuvat miehet pitkospuilta suohon tanssien ja kutsuen, harmaat huivit liehuen. Ja tässä niitä tulee.. asuja suoseireeneille !

Oi, miten hyvää piiskaa!

Ensimmäisen kerran hurahdin pajuhommiin, kun 2000-luvun alussa osallistuimme silloisen  anoppini kanssa lasten pajukurssille. Kahdestaan. Teimme vain pienen kasvituen, mutta se oli menoa meille. Anoppini alkoi kasvattamaankin koripajua (sekään ei ollut vaikeaa), osallistuttuaan useammillekin aikuisille tarkoitetuille kurrsseille. Minä kuivattelin ja liottelin pajuja ammeessa kotipihallani, tehden milloin mitäkin.  Näinä vuosina olen tehnyt pajutöitä tarpeeseen, enemmän ja vähemmän, mutta joka kevät silmäni hakevat ojanpientareita etsien ja ihaillen hyviä piiskoja.  Lapseni ovatkin tottuneet huudahduksiin,  "Oi, miten hyvää piiskaa! Pysähdytäänkö?"   Paju on parasta näin maalis-huhtikuussa, 1-vuotiaana piiskana, ennen lehtien puhkeamista. Eli juurikin nyt. Tai vaihtoehtoisesti syksyllä heti lehtien putoamisen jälkeen. Oksia piiskassa ei saa olla, sillä siitä kohdin se punottaessa katkeaa.  Sitkoa pajuun saa, kun malttaa antaa kerättyjen, niputettujen piiskojen vetäytyä kylmäs

Elämässä tärkeintä on puutarhan hoito

Elämässä tärkeintä on puutarhanhoito On taas se aika, kun lehtien sivut täyttyvät upeimmista puutarhoista ja siemenkuvastot ovat kovassa käytössä. Puutarhurit vaihtavat ryhmissään ajatuksia ja unelmia kesän kukinnasta, sadosta,  uusista lajikkeista ja oikeista kasvualustoista.  Aloittelevat puutarhurit miettivät mihin ja kenen neuvoihin kannattaa luottaa. Toki unelmissa siintää minullakin taas talven jälkeen ne puutarhalehtien ihanat kuvat ja tuollaisen minäkin haluan.  Kuitenkin minun suunitelmat tänä vuonna lähtivät siitä, mitä siemeniä olin ottanut talteen syksyllä, kuten nuo kuvan samettiruusut, Kiitos Päivi viimevuoden taimista!  Eli jotain vanhaa . Jotain uutta , punajuuria haluan säilöä ja purjoa pakkaseen, tilasin siis siemenet. Jotain sinistä , tilatut ritarinkannuksen siemenet, ne ovat jo esikasvatuksessa. Jotain lainattua , no mustanmerenruusun kävyt ystävältä ehkä sopii tähän. Kiitos Anu!  Toivon yhteisen tiemme kestävän istutuksesta ikuisesti, ainakin elokuulle, sillä y