Siirry pääsisältöön

Elämässä tärkeintä on puutarhan hoito

Elämässä tärkeintä on puutarhanhoito


On taas se aika, kun lehtien sivut täyttyvät upeimmista puutarhoista ja siemenkuvastot ovat kovassa käytössä. Puutarhurit vaihtavat ryhmissään ajatuksia ja unelmia kesän kukinnasta, sadosta,
 uusista lajikkeista ja oikeista kasvualustoista. 
Aloittelevat puutarhurit miettivät mihin ja kenen neuvoihin kannattaa luottaa.


Toki unelmissa siintää minullakin taas talven jälkeen ne puutarhalehtien ihanat kuvat ja tuollaisen minäkin haluan. 

Kuitenkin minun suunitelmat tänä vuonna lähtivät siitä, mitä siemeniä olin ottanut talteen syksyllä, kuten nuo kuvan samettiruusut, Kiitos Päivi viimevuoden taimista! 
Eli jotain vanhaa. Jotain uutta, punajuuria haluan säilöä ja purjoa pakkaseen, tilasin siis siemenet. Jotain sinistä, tilatut ritarinkannuksen siemenet, ne ovat jo esikasvatuksessa. Jotain lainattua, no mustanmerenruusun kävyt ystävältä ehkä sopii tähän. Kiitos Anu! 

Toivon yhteisen tiemme kestävän istutuksesta ikuisesti, ainakin elokuulle, sillä yleensä jo heinäkuussa en jaksaisi enää hoitaa ja kastella. Myötä ja vastamäessä. Elokuussa tätä petturia houkuttelee jo metsä, jossa marjat ja sienet pikkuhiljaa kypsyvät. Ja kaikkea pitäisi saada kerättyä talven varalle.

Syksyn säilömiset, sadon talteenotto, sienireissut, puutarhalle hyvästit. Joulukuulle saakka on saatu hyvästellä, ennen kuin lumi peittää kasvit talvilevolle. 
Maasta tullut, sinne menevä.

Yksi lääkäri totesi miehelleni terveystarkastuksessa, että muista;

"Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito,
eikä sekään ole kovin tärkeätä."


Taputti olalle ja toivotti stressittömämpää jatkoa. Terve mies. 

Puutarhan hoito, satokausi, elämä, terveys. 
Näillä mietteillä yrittäjänä kevääseen.
 
Mikä on tärkeää?


PS. Aarno Kasvilta on tulossa uusi painos kirjasta Palstalta Parempaa -II kirja, jossa on mukana uusi Puut ja pensaat -osio. 

Kuvaajana on ollut Pasi Leino ja hän kertoi minulle kirjan tulevan nyt kevään kynnyksellä myyntiin kaikkiin kirjakauppoihin. 
Tilatakin voi Pasilta. Tuolla myös ihania kuvia kirjasta lisää. 
Vinkiksi sinulle, joka mietit kehen uskoa, tää herra on puutarhojen grandoldman. (ja tää ei ole mitään maksettua mainosta 😊)



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oi, miten hyvää piiskaa!

Ensimmäisen kerran hurahdin pajuhommiin, kun 2000-luvun alussa osallistuimme silloisen  anoppini kanssa lasten pajukurssille. Kahdestaan. Teimme vain pienen kasvituen, mutta se oli menoa meille. Anoppini alkoi kasvattamaankin koripajua (sekään ei ollut vaikeaa), osallistuttuaan useammillekin aikuisille tarkoitetuille kurrsseille. Minä kuivattelin ja liottelin pajuja ammeessa kotipihallani, tehden milloin mitäkin.  Näinä vuosina olen tehnyt pajutöitä tarpeeseen, enemmän ja vähemmän, mutta joka kevät silmäni hakevat ojanpientareita etsien ja ihaillen hyviä piiskoja.  Lapseni ovatkin tottuneet huudahduksiin,  "Oi, miten hyvää piiskaa! Pysähdytäänkö?"   Paju on parasta näin maalis-huhtikuussa, 1-vuotiaana piiskana, ennen lehtien puhkeamista. Eli juurikin nyt. Tai vaihtoehtoisesti syksyllä heti lehtien putoamisen jälkeen. Oksia piiskassa ei saa olla, sillä siitä kohdin se punottaessa katkeaa.  Sitkoa pajuun saa, kun malttaa antaa kerättyjen, niputettujen piiskojen vetäytyä kylmäs

Pitäkää ovenne lukossa! Säkki on vasta puolillaan..

Eskarissa on naamiaiset vapun alla.. Nuori mies halusi itselleen jos jonkinlaisia asuja. Lähin naamiaiskauppa on Turussa, nyt ei kyllä ehditä enää sinne. No, siinä piti hiukan ideoida sitten ja rosvon asu kelpaisi.. Tarvittiin äidin vanha raitapaita, hiukan liimakangasta, musta tussi ja vanhaa lakanaa säkkiä varten.. Ja tämmönen vankikarkuri luovutettiin eskariin seuraavana aamuna, kassi puolillaan monopolirahaa ja timantteja!