Siirry pääsisältöön

Kahden naisen Catwalk

 

Aloitan blogini pohtimalla brändistä poikkeamista. Olen luonut kovalla työllä brändiä, missä Tie to Heaven tuotteet valmistetaan kierrätysmateriaaleista tai niihin verrattavista poistoeristä ja kakkoslaadun kankaista. Se on mun juttu, Tie to Heavenin juttu, kierrätysmateriaaleista valmistetut uniikit tuotteet.

Nyt, kun myyjäiset ja torit on olleet jo vuodenpäivät peruttu, on myyntikin ollut sen mukaista. Painottuen kesään ja Jouluun. Nämä uniikit tuotteeni on pitänyt nähdä, tuntea ja kokeilla.

Olen makustellut uudenlaista suuntaa. Ajautunut keksimään jälleen jotain uutta. Jotain, joka myisi.
Jotain uniikkia ja jotain, jota voisin monistaa. Ottaa vain yhdestä kuvan ja myydä useamman.

Kriteerini ovat kuitenkin kovat. Tuotteiden täytyy olla eettisesti kestäviä ja minun näköisiäni, persoonallisia.

Kaavoitin siis mekon, joka on monikäyttöinen, käy juhlaan ja arkeen. Valitsin kankaan, joka kestää aikaa ja   pesua, joka on juhlavakin ja äärettömän mukava. Löysin suomalaiselta Orneuleelta bambuviskoosi trikoota. Joustavan, kasvatetusta bambusta valmistetun, ihanan muuntokuitukankaan. Yksi ekologisimmista vaihtoehdoista tähän tarkoitukseen. 

Tähän painatan ystäväni, kuvataiteilija Maarit Ailion piirroksia. Ensimmäiseksi kuvaksi valikoitui unelmoivan naisen kasvot. Tämä on jotain uniikkia, jotain, jota ei muualta koskaan saa.

Rosé on naisen nimi. Rosé on ensimmäisen Maanantai-mekon nimi.

Tästä alkaa uusi luku minun ompelimoni keväässä. Maanantai-mekot. Ensimmäistä kertaa näytillä.


Alkuvuosi on ollut kaikille yrittäjille raskas, minulle myös. Säästöt on syöty ja töitä vain vähän. Joten täytyi hiukan muuttaa suunnitelmia.

Onneksi Maaritilla on hyvä kamera, jalusta, taiteellista silmää,
ihana tytär (jolla ihana koti) ja
halu heittäytyä malliksi.

Minulla on paljon visioita ja rohkeutta olla minä.
Ja tietysti myös viimeisillä rahoilla ostettu Rosé viinipullo.


Näin meillä oli kaikki palaset kohdillaan Catwalkille,
kahden naisen Catwalkille.


Tuloksena ihanasta iltapäivästä pienen hiprakan lisäksi sain paljon naurua, itsellemme nauramista (vaikka silloin, kun keikistelimme kameralle joka oli suunnattu ihan päin mäntyä),lämpöä, kommelluksia, sekä hyviä, just mun näköisiä kuvia uutta Rosé mekkoa markkinoimaan.

Riskien ottaminen, yrittäminen, itselleen nauraminen, rakastaminen, ystävyys, hyvyys, uhraukset.
Niistä on tämän köyhän ompelijan catwalkit tehty.

Haluatko nähdä, millaisia kuvia saimme? 

Millaisia malleja olimme?

Verkkokaupassa on paljon kuvia!

Ensimmäiset Maanantai mekot ovat jo verkkokaupassa ja sovitettavissa jo ompelimolla, koot S, M, L ja XL. Ole tarkkana mittataulukon kanssa. Koot ovat reiluja ja kangas on joustavaa. 

Toimitusaika 2vko. Mekot ompelen ja painatan tilauksesta.

Mekkoa ostamaan pääset tästä..



 

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oi, miten hyvää piiskaa!

Ensimmäisen kerran hurahdin pajuhommiin, kun 2000-luvun alussa osallistuimme silloisen  anoppini kanssa lasten pajukurssille. Kahdestaan. Teimme vain pienen kasvituen, mutta se oli menoa meille. Anoppini alkoi kasvattamaankin koripajua (sekään ei ollut vaikeaa), osallistuttuaan useammillekin aikuisille tarkoitetuille kurrsseille. Minä kuivattelin ja liottelin pajuja ammeessa kotipihallani, tehden milloin mitäkin.  Näinä vuosina olen tehnyt pajutöitä tarpeeseen, enemmän ja vähemmän, mutta joka kevät silmäni hakevat ojanpientareita etsien ja ihaillen hyviä piiskoja.  Lapseni ovatkin tottuneet huudahduksiin,  "Oi, miten hyvää piiskaa! Pysähdytäänkö?"   Paju on parasta näin maalis-huhtikuussa, 1-vuotiaana piiskana, ennen lehtien puhkeamista. Eli juurikin nyt. Tai vaihtoehtoisesti syksyllä heti lehtien putoamisen jälkeen. Oksia piiskassa ei saa olla, sillä siitä kohdin se punottaessa katkeaa.  Sitkoa pajuun saa, kun malttaa antaa kerättyjen, niputettujen piiskojen vetäytyä kylmäs

Unelmat on tehty toteutettavaksi!

Jokakeväinen juttu mulla on ollut, nyt jo muutaman vuoden ajan, asuntoautokuume. Matkailuautokuume. Karavaanikateus. Hinku teiden tukoksi, maanteiden sankariksi. Unelmoin pienistä irtiotoista arjen keskelle, niinkuin muutkin.  Sisustaisin tietenkin ihan täysin omannäköisen, persoonallisen ja boheemin pikkupesän. Tämä näyttelee pääosaa unelmassani. Siihen tarkoitukseen asuntoautoni tulee olla vanha ja kukkarollekin sopiva. Kuka nyt uutta tohtisi alkaa maalaamaan ja tuunaamaan. Mitä hullua! Asuntoautoni ei pelkäisi koirankarvoja, ekä punaviinitahroja. Siellä olisi kaapissa mun lempimekot ja hanskalokerossa suomen kartta (se paperinen).  Autossani soitetaan cd-levyjä ja vanhoja C-kasetteja, joita etsin matkanvarrelle sattuvilta kirpputoreilta. Suihkusta löytyy tekokasveja ja kultainen peili. Autoni on lämmin ja kutsuva, siellä on paljon tyynyjä ja peitteitä, kahvinkeitin ja tuoretta leipää, aina paikallisesta leipomosta tietenkin. Ja tärkein kaikesta, näen itseni kirjoittamassa blogia ja