Siirry pääsisältöön

Huutokauppahulluutta!

Tässä taas ollaan huutokauppavoittoja menossa hakemaan. 

En minä se hullu ole, vaan tuo mieheni. Nyt olen huutanut rullakollisen kankaita lopettaneen laukkuliikkeen jäämistöstä. Niin on hänkin huutanut. Minulla on ompelimo. Hänellä on huotoasema. 

Kerran huusin auton, Volvon, väliaikaisen. Se olikin hyvä huuto. Sain siitä vaihdossa nykyiseen tuplasti. Huusin ompelukoneen Reiman loppuhulinoista. Ihan toimiva kapistus. Ihan kaikkea huutamaani en onneksi ole voittanut.  

Mikä siinä huutokaupassa on? 

Ihminen sekoaa ihan täysin. Jopa näin tasapainoinen yksilö kuin minä 😀.
Kun aika alkaa loppua, sekunnit vähenevät, ja olen päättänyt etten enää korota. Silti huomaan viime sekunneilla, klik, minulla on taas voittava huuto. Sitten joku ylittää jälleen huutoni, useimmiten sama tyyppi koko ajan. Alan vihata häntä. Ärsyynnyn. Alan huutaa lisää ihan vain sen vuoksi, ettei se toinen sitä ainakaan saa. Perkele. Sitten alan pelätä, että nyt jos tää jääkin mulle, niin mihin mä oikeesti laitan ne ja eihän mulla oo rahaakaan. Onneksi ne menee useimmiten ohi, ne huudot. Ja fiilikset. Mutta jännitystä siinä hommassa todella on!

Viimeisin huuto miehelläni, tämän kangasrullakon lisäksi, oli johto, jonka päässä oli kamera. Kamera kuvasi ja se näkyi puhelimessa. Jouduin kyllä lähtemään rööreineni karkuun. Oli kuulemma hyvä kapistus myös autoremonteissa. Kapistus oli ihan ok. Mutta välillä ei tiedä mitä saa, sillä nettihuutokauppaostoksia harvemmin pääsee katsomaan. Toista oli ennen.

Poikani ovat olleet vanhanaikaisessa huutokaupassa mukanani ja innostuneet hekin huutamaan. Kerran huusimme potkukelkkaa kilpaa, poikani korotti minun huutoa ja huutokauppaväkeä nauratti. Saatiin kelkka halvalla.  Huutokaupoissa on yleensä ihana markkinameininki. Ja hyvä kahvio ja makkaraa. Samat tyypit käyvät huutokaupoissa vuosikymmeniä ja tutustuvat toisiinsa. Huutokauppa on verissä. Minullakin. Huutokauppahulluus. 

Kyllä jännittää, mitä minä täällä kertaa saan.. 

Mutta toisaalta lähden ompelijan työssäni yleensä aina materiaali edellä. Ostan tai saan lahjoituksena jotain ja teen siitä sitten jotain. Siinä minä olen hyvä, keksimään uutta.



Mitä kaikkea olenkaan kierrättänyt ja tehnyt, niitä voit kurkata Tie to Heaven verkkosivun galleriasta. Samoin jos sua kiinnostaa, mitä rullakon kankaista keksin, laita Tie to Heavenin facebook ja Tie to Heavenin instagram seurantaan!

Nyt mulla pää on jo täynnä visioita! Hyvä ostos! 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oi, miten hyvää piiskaa!

Ensimmäisen kerran hurahdin pajuhommiin, kun 2000-luvun alussa osallistuimme silloisen  anoppini kanssa lasten pajukurssille. Kahdestaan. Teimme vain pienen kasvituen, mutta se oli menoa meille. Anoppini alkoi kasvattamaankin koripajua (sekään ei ollut vaikeaa), osallistuttuaan useammillekin aikuisille tarkoitetuille kurrsseille. Minä kuivattelin ja liottelin pajuja ammeessa kotipihallani, tehden milloin mitäkin.  Näinä vuosina olen tehnyt pajutöitä tarpeeseen, enemmän ja vähemmän, mutta joka kevät silmäni hakevat ojanpientareita etsien ja ihaillen hyviä piiskoja.  Lapseni ovatkin tottuneet huudahduksiin,  "Oi, miten hyvää piiskaa! Pysähdytäänkö?"   Paju on parasta näin maalis-huhtikuussa, 1-vuotiaana piiskana, ennen lehtien puhkeamista. Eli juurikin nyt. Tai vaihtoehtoisesti syksyllä heti lehtien putoamisen jälkeen. Oksia piiskassa ei saa olla, sillä siitä kohdin se punottaessa katkeaa.  Sitkoa pajuun saa, kun malttaa antaa kerättyjen, niputettujen piiskojen vetäytyä kylmäs

Elämässä tärkeintä on puutarhan hoito

Elämässä tärkeintä on puutarhanhoito On taas se aika, kun lehtien sivut täyttyvät upeimmista puutarhoista ja siemenkuvastot ovat kovassa käytössä. Puutarhurit vaihtavat ryhmissään ajatuksia ja unelmia kesän kukinnasta, sadosta,  uusista lajikkeista ja oikeista kasvualustoista.  Aloittelevat puutarhurit miettivät mihin ja kenen neuvoihin kannattaa luottaa. Toki unelmissa siintää minullakin taas talven jälkeen ne puutarhalehtien ihanat kuvat ja tuollaisen minäkin haluan.  Kuitenkin minun suunitelmat tänä vuonna lähtivät siitä, mitä siemeniä olin ottanut talteen syksyllä, kuten nuo kuvan samettiruusut, Kiitos Päivi viimevuoden taimista!  Eli jotain vanhaa . Jotain uutta , punajuuria haluan säilöä ja purjoa pakkaseen, tilasin siis siemenet. Jotain sinistä , tilatut ritarinkannuksen siemenet, ne ovat jo esikasvatuksessa. Jotain lainattua , no mustanmerenruusun kävyt ystävältä ehkä sopii tähän. Kiitos Anu!  Toivon yhteisen tiemme kestävän istutuksesta ikuisesti, ainakin elokuulle, sillä y

Suo, kuokka ja Jussi..

Meiltä luokkana pyydettiin pukuja kesäteatterille. Suosta nousee tanssijoita, jotka kutsuvat miehet pitkospuilta suohon tanssien ja kutsuen, harmaat huivit liehuen. Ja tässä niitä tulee.. asuja suoseireeneille !