Siirry pääsisältöön

Tekstit

Oi, miten hyvää piiskaa!

Ensimmäisen kerran hurahdin pajuhommiin, kun 2000-luvun alussa osallistuimme silloisen  anoppini kanssa lasten pajukurssille. Kahdestaan. Teimme vain pienen kasvituen, mutta se oli menoa meille. Anoppini alkoi kasvattamaankin koripajua (sekään ei ollut vaikeaa), osallistuttuaan useammillekin aikuisille tarkoitetuille kurrsseille. Minä kuivattelin ja liottelin pajuja ammeessa kotipihallani, tehden milloin mitäkin.  Näinä vuosina olen tehnyt pajutöitä tarpeeseen, enemmän ja vähemmän, mutta joka kevät silmäni hakevat ojanpientareita etsien ja ihaillen hyviä piiskoja.  Lapseni ovatkin tottuneet huudahduksiin,  "Oi, miten hyvää piiskaa! Pysähdytäänkö?"   Paju on parasta näin maalis-huhtikuussa, 1-vuotiaana piiskana, ennen lehtien puhkeamista. Eli juurikin nyt. Tai vaihtoehtoisesti syksyllä heti lehtien putoamisen jälkeen. Oksia piiskassa ei saa olla, sillä siitä kohdin se punottaessa katkeaa.  Sitkoa pajuun saa, kun malttaa antaa kerättyjen, niputettujen piiskojen vetäytyä kylmäs
Uusimmat tekstit

Kahden naisen Catwalk

  Aloitan blogini pohtimalla brändistä poikkeamista. Olen luonut kovalla työllä brändiä, missä Tie to Heaven tuotteet valmistetaan kierrätysmateriaaleista tai niihin verrattavista poistoeristä ja kakkoslaadun kankaista. Se on mun juttu, Tie to Heavenin juttu, kierrätysmateriaaleista valmistetut uniikit tuotteet. Nyt, kun myyjäiset ja torit on olleet jo vuodenpäivät peruttu, on myyntikin ollut sen mukaista. Painottuen kesään ja Jouluun. Nämä uniikit tuotteeni on pitänyt nähdä, tuntea ja kokeilla. Olen makustellut uudenlaista suuntaa. Ajautunut keksimään jälleen jotain uutta. Jotain, joka myisi. Jotain uniikkia ja jotain, jota voisin monistaa. Ottaa vain yhdestä kuvan ja myydä useamman. Kriteerini ovat kuitenkin kovat. Tuotteiden täytyy olla eettisesti kestäviä ja minun näköisiäni, persoonallisia. Kaavoitin siis mekon, joka on monikäyttöinen, käy juhlaan ja arkeen. Valitsin kankaan, joka kestää aikaa ja   pesua, joka on juhlavakin ja äärettömän mukava. Löysin suomalaiselta Orneul

Huutokauppahulluutta!

Tässä taas ollaan huutokauppavoittoja menossa hakemaan.  En minä se hullu ole, vaan tuo mieheni. Nyt olen huutanut rullakollisen kankaita lopettaneen laukkuliikkeen jäämistöstä. Niin on hänkin huutanut. Minulla on ompelimo. Hänellä on huotoasema.  Kerran huusin auton, Volvon, väliaikaisen. Se olikin hyvä huuto. Sain siitä vaihdossa nykyiseen tuplasti. Huusin ompelukoneen Reiman loppuhulinoista. Ihan toimiva kapistus. Ihan kaikkea huutamaani en onneksi ole voittanut.   Mikä siinä huutokaupassa on?  Ihminen sekoaa ihan täysin. Jopa näin tasapainoinen yksilö kuin minä 😀. Kun aika alkaa loppua, sekunnit vähenevät, ja olen päättänyt etten enää korota. Silti huomaan viime sekunneilla, klik, minulla on taas voittava huuto. Sitten joku ylittää jälleen huutoni, useimmiten sama tyyppi koko ajan. Alan vihata häntä. Ärsyynnyn. Alan huutaa lisää ihan vain sen vuoksi, ettei se toinen sitä ainakaan saa. Perkele. Sitten alan pelätä, että nyt jos tää jääkin mulle, niin mihin mä oikeesti laitan ne ja e

Elämässä tärkeintä on puutarhan hoito

Elämässä tärkeintä on puutarhanhoito On taas se aika, kun lehtien sivut täyttyvät upeimmista puutarhoista ja siemenkuvastot ovat kovassa käytössä. Puutarhurit vaihtavat ryhmissään ajatuksia ja unelmia kesän kukinnasta, sadosta,  uusista lajikkeista ja oikeista kasvualustoista.  Aloittelevat puutarhurit miettivät mihin ja kenen neuvoihin kannattaa luottaa. Toki unelmissa siintää minullakin taas talven jälkeen ne puutarhalehtien ihanat kuvat ja tuollaisen minäkin haluan.  Kuitenkin minun suunitelmat tänä vuonna lähtivät siitä, mitä siemeniä olin ottanut talteen syksyllä, kuten nuo kuvan samettiruusut, Kiitos Päivi viimevuoden taimista!  Eli jotain vanhaa . Jotain uutta , punajuuria haluan säilöä ja purjoa pakkaseen, tilasin siis siemenet. Jotain sinistä , tilatut ritarinkannuksen siemenet, ne ovat jo esikasvatuksessa. Jotain lainattua , no mustanmerenruusun kävyt ystävältä ehkä sopii tähän. Kiitos Anu!  Toivon yhteisen tiemme kestävän istutuksesta ikuisesti, ainakin elokuulle, sillä y

Pupu Tupunan matkassa..

Texvexistä hommatuissa vanhoissa, pehmeissä pussilakanoissa oli lapsuuden värit ja tunnelma. Löysin myös poistolaatikosta vanhan makuupussin. Niistä halusin tehdä jotain, kesäistä, aurinkoista, hyvää mieltä. Samanlaista kuin lapsuuden kesät pohjoisessa. Leikkasin lakanat neliöiksi ja ompelin yhteen. Halusin iloisen, pehmeän tilkkupeiton rannalle. Lopuksi ompelin vanhan makuupussin tilkkupeiton vuoriksi. Retroa kerrakseen! Tarkoituksena on vielä tehdä harjanvarsista ja ylijääneistä kankaanpaloista tuulensuoja rantaelämää helpottamaan.                    Kesää odotellessa!!   ...ja rantalukemisena Pupu Tupunaa sopivissa retroväreissä!  

Pitäkää ovenne lukossa! Säkki on vasta puolillaan..

Eskarissa on naamiaiset vapun alla.. Nuori mies halusi itselleen jos jonkinlaisia asuja. Lähin naamiaiskauppa on Turussa, nyt ei kyllä ehditä enää sinne. No, siinä piti hiukan ideoida sitten ja rosvon asu kelpaisi.. Tarvittiin äidin vanha raitapaita, hiukan liimakangasta, musta tussi ja vanhaa lakanaa säkkiä varten.. Ja tämmönen vankikarkuri luovutettiin eskariin seuraavana aamuna, kassi puolillaan monopolirahaa ja timantteja!

Suo, kuokka ja Jussi..

Meiltä luokkana pyydettiin pukuja kesäteatterille. Suosta nousee tanssijoita, jotka kutsuvat miehet pitkospuilta suohon tanssien ja kutsuen, harmaat huivit liehuen. Ja tässä niitä tulee.. asuja suoseireeneille !